☆ kokoamista ☆

Heli oli harmillisesti poissa tältä kerralta, joten hänen työnsä joutuu odottamaan ensi kertaa edistyäkseen. Jennalla oli tänään urakkana kasata lamppu haluttuun malliin, joka oli yllättävän hidasta puuhaa,  kun jokaisen kerroksen välissä maalin piti antaa kuivua noin varttitunnin ajan. Tyypillisesti Jennamaiseen tapaan, hän myös onnistui huitaisemaan työnsä pöydältä alas ja kaikki vaivoin kootut palikat lensivät hujan hajan pitkin lattia ja koko urakka oli aloitettava alusta. Täytyy tunnustaa, että silloin kyllä teki mieli sanoa muutama valittu sana, ja taisi sieltä jotain kuuluakin. Mutta ei voi mitään, harmitus oli vain sivuutettava ja aloitettava koko homma uudelleen. Valitettavasti palojen uudelleen laittaminen tismalleen samoille sijoille kuin ensimmäisellä kerralla osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Jennan työhön jäi hieman liimajälkiä, joita yritetään seuraavalla kerralla sitten peittää niin hyvin kuin se vain suinkin on mahdollista.

☆ pintakäsittelyä ☆

Viidennellä kerralla Jenna viimeisteli uuvuttavan hiontatyönsä loppuun, sillä hän oli tehnyt suurimman osan tästä urakasta kotona. Tämän vuoksi hän pääsi myös maalaamaan palikat läpikuultavan valkoiseksi. Jenna käytti apunaan superlonia, jolla hän sai "pyyhittyä" ylimääräisen maalin työnsä pinnalta pois ja puun pinnassa olevat kuviot näkyviin. Maalia ohennettiin myös aika runsaasti vedellä. Maalaustyö oli mukavaa ja suhteellisen nopeaa verrattuna hieman pitkästyttävään hiomiseen. Helikin pääsi oman maalausurakkansa kimppuun. Toinen pöllöistä sai vihreän ja toinen keltaisen värin pintaansa. Sen jälkeen Heli mietti, että miten itse lampun saa siihen työhön kiinni ja päätti, että kiinnitys tulee levyn taakse piiloon. Heli porasi tarvittavan reiän työhönsä. Tällä kerralla oli Jennan vuoro toimia radiovastaavana ja kuten arvata saattaa 104.2 rytmitti työntekoa, vaikka kanssaihmiset eivät olleetkaan kovin tyytyväisiä tähän valintaan. 

☆ sahaamista ☆

Neljännellä kerralla palasimme taas työn ääreen. Jenna sahasi puupalikat sopivan mittaisiksi paloiksi  käyttäen apunaan sirkkeliä. Tämä työnvaihe jännitti Jennaa kovasti, sillä kone oli kovaääninen ja sangen pelottava. Onneksi matkassa oli kunnon suojavälineet eli suojalasit ja kuulosuojaimet. Tarkan keskittymisen jälkeen puun palat löysivät uuden muotonsa ja Jenna saattoi olla hieman ylpeä itsestään. Tämä ei välttämättä ole kovin tavallista, kun puhutaan Jennasta. Heli puolestaan teippasi vanerin palat yhteen ja leikkasi lehtisahalla pöllöille silmänreiät. Tämäkin työvaihe vaati tarkkuutta ja keskittymiskykyä. Heli oli kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen. Tällä kerralla pääsimme myös hiomaan...

☆ blogin kimppuun ☆

Kolmannen kerran käytimme blogin työstämiseen, koska olimme kumpikin päässeet jo hyvään vauhtiin työn suhteen. Loimme meille ensin yhteisen sähköpostiosoitteen, jonka avulla pääsimme kirjautumaan bloggeriin. Sen jälkeen mietimme ulkoasua ja kokeilimme montaa eri vaihtoehtoa. Päädyimme lopulta hyvin yksinkertaiseen ulkoasuun, joka miellytti meitä molempia. Taas kerran huomasimme, että nimen keksiminen on joka kerta melkein se haastaviin osuus. Mikään mieleemme tullut vaihtoehto ei tuntunut riittävän hyvältä tai se oli jo varattuna ja käytössä. Lopullinen nimi on Jennan käsialaa, mutta Helinkin mielestä se on osuva ja töitämme kuvaava. Helillä oli gopro mukana tällä tunnilla ja leikimme vähän silläkin. Koulun jälkeen jatkoimme blogin muokkausta Jennan luona. Saimme hahmoteltua suuret linjat ja päätimme palata blogin pariin taas pienen tauon jälkeen, kun ideat olisivat hautuneet päässämme. 

☆ materiaalit tutuksi ☆

Toisella kerralla meidät jaettiin kahteen ryhmään tarvitsemiemme materiaalien pohjalta. Me päädyimme molemmat  alakertaan, koska työstämme paljon teknisentyön materiaaleja, pääasiassa puuta. Jatkoimme suunnitelmien tekoa ja meille kerrottiin vähän tarkemmin arvioinnista. Piirtelimme suunnitelmia ja Heli aloitti jo vanerin työstämisen. Hän piirsi ja leikkasi työhönsä kuuluvien pöllöjen ääriviivat vannesahalla. Työ vaati tarkkuutta, mutta Heli onnistui hienosti vaikka kuvaaja yrittikin kovasti häiritä hänen tekemistään.

☆ muistoja ☆

Ensimmäisellä kerralla meitä johdateltiin kaivelemaan päästämme muistoja, jotka liittyivät jotenkin omiin kokemuksiimme. Meille tuotiin erilaisia näytteitä, kuten sammalia, puunpaloja ja marjoja, joita haistelemalla, maistelemalla ja koskettelemalla piti yrittää yhdistää ne johonkin ajatuksiimme tallentuneeseen hetkeen. Ajatuksen virran mukana piti kirjoittaa ja piirtää A4 kokoiselle paperille. Helille palautui mieleen kummipojan ristiäiset, joissa hän söi mustikkakakkua ja Jenna muisteli metsäretkiä isänsä kanssa. Tuntui aika mielenkiintoiselta kun samoista asioista ihmisille tuli niin erilaisia mielikuvia.

Jennan aikaansaannoksia ensimmäiseltä tunnilta.

Tunnin loppupuolella saimme tietää työmme varsinainen idean, joka oli suunnitella ja toteuttaa oma valaisin. Meille annettiin myös tehtäväksi pitää koko prosessin ajan päiväkirjaa, joka arvostellaan työn yhteydessä. Päätimme Helin kanssa tehdä tämän yhdessä, kun molemmilla on kuitenkin kokemusta blogien kanssa. Suunnitelmien tarkoituksena oli lähinnä havainnollistaa opettajille ajatuksiamme ja selvittää tarvittavat materiaalihankinnat. Kummankin työ painottui aika paljon alakertaa, eli teknisen työn puolelle. Yritämme kuitenkin kehittää ideoitamme myös niin, että pääsemme käsittelemään myös tekstiilejä ja yläkerran tavaroita.

Ensimmäistäisten suunnitelmien tekoa ja havainnollistamista kynien avulla.